Lukemiseni on taas edennyt niin laajalle asteelle, etten mahdu pöydän ääreen. Istun lattialla, edessäni anatomian kuvasto, anatomian "taskusanakirja", luentomonisteet ja värikyniä.

On ihanaa olla pois omasta kotoa. Se alkoi taas näyttää sellaiselta kaatopaikalta, että veikkaanpa, että maanantain tentin jälkeen saan kätevästi koko illaksi hommia. Nautin jo nyt! (Olen ihan tosissani, tämä ei ole ironiaa!) Matot ulos, lakanat koneeseen, roskat roskiin, imurointi - ja mikä parasta: luuttuaminen. Rakastan luuttuamista. Kyllä viime kesä töissä teki tehtävänsä, enää en inhoa siivoamista. Se vaan tosiaan on helpompi (ja usein myös pakko) siirtää taka-alalle, sillä kun siivoan, en siivoa mitenkään huitaisten, vaan erittäin pikkutarkasti ja se tietysti vie aikaa.

Ja Hänen luonaan saan nukuttua myöhään. Ei ole kämppiksiä, jotka lähtisivät jo aikaisin aamulla jonnekin. (kaikella kunnioituksella kämppiksiäni kohtaan, mutta olen vaan niin herkkäuninen!)

Kotikaupungin yliopiston kirjastossa näytti olevan pari kurssikirjaa, aion muutaman tunnin päästä lähteä käymään siellä lainaamassa ne. Illalla menemme Hänen kanssaan elokuviin. Eli nyt on ihan aikuisten oikeasti jatkettava lukemista.