Mietin mielelläni miltä opiskelutoverini näyttäisivät lääkärintakeissa ja vastaanotolla. Jos jonkun esitelmä vaikka tympii, kuvittelen kyseisen henkilön istumaan terveyskeskuksen vastaanotolle lääkärin asemaan. On helppo kuvitella, että jokaisesta meistä; niin vakavista, ujoista ja hiljaisista kuin niistä kovaäänisimmistä vitsiniekoistakin löytyy kuitenkin se sisäinen, asiallinen lääkäri. On helppo kuvitella jokainen omalle paikalleen kuuntelemaan mitä potilaalla on sanottavaa. On helppo kuvitella jokainen miettimässä kuumeisesti diagnoosia potilaalle, on helppo kuvitella jokainen meistä sanelukoneen "ääreen".

Olen ollut sanoinkuvaamattoman yllättynyt siitä, kuinka moni mielestäni sopii lääkärin ammattiin, tai siis tässä nyt tarkoitan sellaista lääkäriä, joka on tekemisissä päivittäin potilaiden kanssa. (Osasta meistähän saattaa tulla tutkijoitakin.) Aluksi monet opiskelutoverit vaikuttivat ylimielisiltä, lapsellisilta, empatiakyvyttömiltä tai muuten vain oudoilta, en voinut kuvitella että niistä ihmisistä ikinä tulisi hyviä lääkäreitä! Mutta olen joutunut muuttamaan käsitykseni jo niin monen ihmisen suhteen, joista on tullut hyviäkin ystäviä näin lyhyessä ajassa, etten tyrmää enää heti. Monet ennakkoluulot ovat haihtuneet jopa muutamassa päivässä.

Olen huomannut tulevani toimeen useamman ihmisen kanssa mitä kuvittelinkaan alunperin. Kaikkien kanssa on suhteellisen helppo kommunikoida, sillä puhumme melko samaa kieltä puolen vuoden termiviidakon jälkeen. Voin sanoa esimerkiksi perna, tai splen, tai lien, ja tulen jokaisella kolmella sanalla yhtä ymmärretyksi. Voin puhua minua askarruttavista asioista, jopa niistä vaikeimmista, sillä käymme kaikki läpi niitä samoja asioita, tai olemme käyneet kaikki läpi samat asiat. Sama epätoivo anatomian kanssa, ei kukaan ole selvinnyt varmastikaan täysin ilman sitä. Sama hämmennys siitä, kun kuulimme, että joudumme kuolleen ihmisen kanssa tekemisiin.

Tänään oli hyvä päivä. Vaikka tentti on jo ylihuomenna ja minulla on vielä paljon lukematta (en odotakaan pääseväni läpi), ei se kuitenkaan maailmaa kaada. Tenttiepätoivossa voi aina ajatella sitä, että seuraava uusinta on pian. Voi siirtyä mielessään takaisin pääsykoeahdistukseen. "Jos en nyt pääse sisään lääkikseen, on minulla taas vuosi edessä ennen kuin voin yrittää uudelleen, eikä se epäonnistunut yritys tuo minua yhtään lähemmäs lääkärin uraa."