Tänään iski totaalinen ahdistus. En enää jaksaisi, olen aivan ääriä myöten täynnä tätä kaikkea. Yritän saada itseni tsemppaamaan, kaksi viikonloppua kun jaksaa puristaa täysillä vielä, voi sen jälkeen keskittyä ihan muihin aiheisiin, ehkä jopa ottaa rennosti vähän aikaa.

Tunnen itseni välillä niin huonoksi. Ja tyhmäksi. Luen ja luen ja luen - ja onnistun välillä huijaamaan itseäni että luen, mutta välillä luen jopa oikeasti, kuten eilen noin 4 tuntia - enkä silti opi mitään. Opiskelutyylini on väärä, täydellisesti, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei minulle oikeaa ulkoaopettelutapaa olekaan. Ja se siitä. Kuulostaa ehkä todella negatiiviselta, mutta voi voi. Itse pidän itseäni realistina. En vain jaksa enää stressata siitä, että etsisin vielä jotain sadatta keinoa opiskella, koska siitä ei kerta kaikkiaan ole mitään hyötyä. Stressin aiheita on muitakin, enkä oikeastaan jaksaisi koko stressiä. (Osaan kyllä työntää stressin sivuun, mutta siinä käy sitten niin etten myöskään saa mitään aikaiseksi.)

Kyse ei ole siitä, että inhoaisin koko aihetta, siis anatomiaa. Päinvastoin. Se on mielenkiintoista ja pidän siitä tiettyyn rajaan asti, mutta kun en opi. Motivaatio on taas tällä hetkellä niin nollassa, että voisin heittäytyä lattialle x-asentoon ja alkaa parkumaan.

Mutta kuten eräs ystäväni tässä tänään minua osuvasti lohdutti, ei se kenestäkään välttämättä parempaa lääkäriä tee, että saa hyviä arvosanoja tässä vaiheessa. Onhan tentit hyvä keino mitata osaamista, mutta kun tämä pohja yhdistetään myöhemmässä opiskelujen vaiheessa muihin asioihin, voi minustakin paljastua uusia puolia.

(yltiöpositiivisuus on syvältä!)

"I can tell
I just know
That it's going down
Tonight"