Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että vertaisin omia arvosanojani muiden arvosanoihin (haha, koska ei ole mitään vertailtavaa!! ;D). Ehei, minä vertaan jaksamistani muiden jaksamisiin. Tiedän ettei siinä ole mitään järkeä, mutta teen niin silti. "voi paska kun tuo nyt jaksoi lukea eilen kolme tuntia ja minä vain puoli tuntia. Miksi en jaksa niin paljon?" on ehkä yleisin ajatukseni tällä aihealueella.

Toisaalta on pakko tunnustaa myös itselleen ettei se määrä vaan se laatu... päästäkseni tähän lempipuheenaiheeseeni eli pääsykokeeseen, enhän minäkään lukenut mitään kahdeksaa tuntia päivässä viime keväänä. Ei ei, kaukana siitä! Muutama tunti päivässä olisi ehkä lähempänä totuutta. Ja silti vain minun nimeni komeili siellä sisäänpäässeiden listalla. Jotkut taas (kuulemma, en tiedä mikä on oikea totuus) istu(i)vat kahdeksan tuntia päivässä kirjastossa lukemassa. Minä (olen näissä opiskeluasioissa hieman levoton persoona) nousin viime keväänä parin kuukauden ajan ennen pääsykoetta aamulla kahdeksalta/yhdeksältä, luin korkeintaan puoli tuntia, söin aamupalaa, luin taas vartista tuntiin, pidin lyhyen tauon, luin puoli tuntia, keitin kahvia, luin puoli tuntia ja join kahvin samalla... ja tätä samaa rataa eteenpäin. Lukeminen olikin sitten tällaista pitkin päivää tapahtuvaa aktiviteettia, luin vähän kun huvitti. Olihan minulla lukupäiväkirja, tai siis lukusuunnitelma (mikä lie) jota noudatin kai ihan hyvin, mutta silti... Onnistuisipa tuo nykyäänkin. Tietysti viime keväänä ei ollut mitään muuta kuin pääsykokeisiin luku, nyt olen haalinut itselleni aktiviteetteja aika paljon.

Kirjoituksiin lukiessa silloin pari vuotta sitten katsoin samalla televisiota kun luin. Äiti muistutti siitä minua joku aika sitten, en itsekään ollut uskoa kuulemaani! Ei kyllä ihan onnistuisi nykyään!! ;D