Olen miettinyt viime aikoina paljon raha-asioita, kun joulukuussa tuli tuhlailtua. Lupasin viime kesänä Äidille, että maksan meille matkat Roomaan. Päivämääräkin on nyt saatu päätettyä, lähdetään sinne kesäkuussa. Matkat on tarkoitus varata kai ensi viikonloppuna. Ja siis rahat tätä matkaa varten on koossa, rahaa on vieläpä siihen uuteen sänkyynkin, minkä olen itselleni luvannut sitten kun saan sen yksiön. Mutta rahaa ei kuitenkaan tietenkään koskaan ole liikaa.

No, siinähän kävi sitten niin, että tänään vietettyäni yli kaksi tuntia töissä tajusin jossain vaiheessa töiden jälkeen, että ai niin, minähän käyn töissä, josta saa rahaa! Ei sitä rahaa paljon tule, mutta kuitenkin sen verran, että opintolainasta voi laittaa suurimman osan säästöön. Ja unohdin joulukuussa palauttaa töihin tuntilistankin, eli saan tämän kuun lopussa sekä tämän kuun että viime kuun palkan.

Töissä oli tänään juuri sitä mitä odotinkin. Joululoman jäljiltä kamalasti tekemistä. Ja minä ihan pihalla, mistäs sitä alottaisi, mihin lopettaisi... Vielä jäi paljon tekemistä.

Tänään alkoi virallisesti dissektiokurssi (sanotaan sitä vaikka D-kurssiksi). Tänään meille kerrottiin luennolla vainajien taustaa ja YTHS:n lääkäri kävi luennoimassa meille nivelpunktioista. Tämä kurssi on virallisesti ensimmäinen, jossa vaitiolovelvollisuus pitää muistaa. D-kurssin vainajista ei saa puhua yleisillä paikoilla, kokemuksia saa kyllä jakaa kollegoiden kanssa, mutta sen pitää sitten pysyä myös kollegoiden välisenä. Meille ei ole edes kerrottu vainajien nimiä, mikä ehkä helpottaa suhtautumista tähän.

Täytyy myöntää, että minua ei kyllä jännitä vieläkään, huomenna ehkä minä sitten olen se, jota heikottaa. :) (vaikea uskoa tosin, mutta eihän sitä tiedä) Huomenna näemme vainajat ensimmäisen kerran.