Ja sitten mä voisin käyttää prinsessavaatteita päivät pitkät, vaihtaakin vaikka kolme kertaa päivässä. Ja mua varten suljettais kaupatkin kun mä haluisin lähtee shoppailemaan. Voisin shoppailla ihan rauhassa ja kaikki myyjät kantais mulle pukukoppiin kaikkia vaatteita sovitettavaks. Ja eikä ees ite tarviis maksaa niitä vaatteita - eikä edes kantaa. Joku muu kantais ne mulle kotilinnaankin. Ja sais ajaa limusiinillakin, tai siis olla limusiinin kyydissä. Ja mulla olis oma autonkuljettaja.

Joopa joo. Himoitsen kaikkia ompeluliikkeiden ikkunoissa olevia ihania iltapukuja. Voisin ottaa kaikki niistä. Voisin seisahtua näiden liikkeiden ikkunaan ja tuijottaa pukuja mahdottoman kauan.

Tänään oli aivan mahdoton päivä. Kaikki lähti siitä liikkeelle kun kävelin yliopistolle (minne jätin pyöräni viikonlopuksi) ja mp3-soittimestani kuului Led Zeppelinin Stairway To Heaven. Se rupesi ärsyttämään jostain syystä ihan kamalasti, tulin erittäin huonolle tuulelle. Sitten pyöräilin yliopistolta kaupunkiin ja jouduin pysähtymään jokaisiin liikennevaloihin. Tuuli koko ajan kamalasti, tietysti hirveä vastatuuli (polje siinä sitten) ja hiukset menivät silmille. Myyjät olivat kaupoissa töykeitä, yhdestäkin isosta tavaratalosta ostin juomalaseja neljällä eurolla. Kysyin kassalla että voiko niitä laseja jotenkin kokeilla, että onko ne ehjiä (ne olivat pahvipaketeissa). Myyjä murahti ja siirsi paketin viereensä pöydälle, ja sitten olikin jo seuraavan asiakkaan vuoro. Minä ihan hämmästyneenä että hetkinen... ja kysyin uudestaan, että voiko paketin vaikka avata. "Tytöt tuossa kohta kokeilevat ja pakkaavat ne", kuului töykeä, mutta sentään artikuloitu vastaus. (Alkoihan sitä tietoa tulemaan!) Sitten tuli toinen myyjä, katseli vähän etsivästi siinä, vaikka olin ainoa asiakas pakkauspöydän luona. Sitten vähän kärsimättömästi: "Tuleekos nämä lahjaksi?" Sanoin että joo, no, se tietysti vain lisäsi tätä ystävällistä palvelua, hoh hoijaa. Entäs sitten kun sanoin siitä että haluaisin nähdä onko ne lasit ehjiä! Myyjä sitten tutki ne tarkkaan huokaillen koko ajan. Olin aikaa vievä asiakas enkä edes tuonut liikkelle paljon mitään rahaa, tai sellainen tunne tuli. Ja nuori iältänikin vielä. Teki mieli kysyä että sinunkos pussiin nämä rahat tuli? Omistatko tämän liikkeen? Mikä minussa oikein on vialla?

Myöhästyin töistä kauppojen jonojen takia. Minulla oli tänään kahden tunnin työvuoro. Puolustuksekseni voin kyllä sanoa että sen minkä myöhästyin olin kyllä "ylitöissäkin". Töitä oli kamalasti. Yleensä siellä on voinut vaan istuskella ja pyöriä tuolin kanssa ympyrää mutta nyt töitä riitti ja jäi vielä tämän päivän hommia huomisellekin. Ja olihan siitä tietysti taukoakin kun viimeksi olin töissä, kaksi ja puoli viikkoa. Tuijotin pitkää listaa tulleista sähköposteista, luin ne kerran läpi ja ajattelin että en minä tiedä mitään, mitä niille sähköposteille voisi tehdä! Tosi hienoa. No, sitten aloitin vaan jostain ja kyllä niille kaikille sähköposteille löytyi paikka.

Löysin yhdestä halpatavaratalosta pikkuveljelle kirjan, jonka painos on jo kaikkialta muualta loppu, mistä olen sitä kysynyt. Olen todella iloinen, että löysin sen vielä. Kyllä meinasi sydän pysähtyä, kun sokoksella kysyin viime viikolla että missäs teillä on tätä kirjaa ja vastaus olikin että se on loppu, ei tiedetä milloin tulee lisää!

Netanttilan paketti tuli tänään. Kivaa kivaa, lisää tavaraa :D Keskiviikkona aion paketoida ne, nyt ei vielä pysty. Nyt itse asiassa vedän viimeiset rutistukset tenttiä varten vaikka väsyttääkin kamalasti. Täytyy tehdä luumurahkaa jossain vaiheessa että jaksaa vielä lukea, nyt toimikoon hätäensiapuna kahvin keitto. Huomenna illalla on meidän kurssin pikkujoulut - ja huomennahan alkaa se kauan odotettu joululoma :)

Uskomatonta, että puoli vuotta lääkistä on ohi.